tiistai 13. helmikuuta 2018

Millaista on keliaakikkomiehen kanssa ravintolassa?

Heippa! En ole tainnut keretä kertomaan teille, mutta täällä vietetään nyt kiireistä muuttoviikkoa. Siitä lisää kuitenkin joku toinen kerta! Nyt tulin ihmettelemään tänne blogin yleisestä linjasta poiketen hieman erilaista asiaa.

Avomiehelläni on ollut keliakia koko sen ajan, mitä olemme tunteneet. Minulla taas ei ole kuin asennevammoista mieltymyksistä johtuvia ruokarajoitteita. Keliakiasta johtuen ravintolan etsiminen on omanlaisensa duuni. Usein käydäänkin tietyissä luottopaikoissa. Sopivan ravintolan etsimisen lisäksi vastaan on monesti tullut toinenkin, kummallisempi ongelma. Gluteenittomaan ruoka-annokseen liittyy nimittäin usein olettamus, että sen tilaa nainen.


Annokset tuodaan pöytään ja gluteenitonta annosta ojennetaan jo minulle samalla, kun kysytään kummalle se on. Tämä on aika tavallista. Kerran pizzat laitettiin kysymättä suoraan pöydälle väärin päin. Suhtauduimme asiaan nauraen, että jos nyt kuitenkin vaihdetaan niin menee loppu päivä kivemmin. Nämä ovat oikeastaan hassuja tilanteita. Jos ruoka on jees, niin ne eivät vaikuta asiakaskokemukseen. No hard feelings.

Vastaan on tullut myös yksi ihan absurdi tilanne. Keittiöllä oli ongelmia gluteenittoman annoksen tuottamisessa yhden komponentin pitkän valmistusajan takia. Asian tuli kertomaan meille tarjoilija, joka katsoi puhuessaan koko ajan minua ja jäi odottamaan vastauksia minulta. Keskustelun aikana kerroin hänelle kolme kertaa ystävällisesti ja selkeästi, että gluteeniton annos ei ole minulle vaan miehelleni.

Homman sai vääntää aika rautalangasta ja lopulta asia saatiin jotenkin ratkaistua. Tilanteessa kuitenkin ärsytti, että stereotypia gluteenitonta ruokaa syövästä oli niin vahva, että se melkein esti koko asian käsittelyn. Enhän minä nyt päätä mieheni puolesta, mitä hän saa syödä? Lafka oli onneksi proaktiivinen ja korjasi mokansa pian oma-aloitteisesti.


Tiedän kokemuksesta sen, että asiakaspalvelutyö on rankkaa. Varsinkin uudella työntekijällä menee energiaa tilanteista stressaamiseen, eikä yksikään vanha konkari ole ihan aina täydessä terässä. Asiakaspalvelija ei koskaan ole tahallaan ymmärtämättä mitä tahdot kertoa. Näitä nyt vain sattuu joskus.

Vapaaehtoisesti erikoisruokavaliolla eläviä on varmaan enemmän naisia kuin miehiä, mutta harva ruokavalioon vaikuttava sairaus tai muu ominaisuus on yleisempi vain toisella sukupuolella. Meillä ei varmaan ole mielessä laktoosittomalla ruokavaliolla elävän ihmisen arkkityyppiä, joten yritetään suhtautua yhtä avoimin mielin myös gluteenittomaan ruokavalioon?


Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Translation:
In Finland many times restaurant staff seems to think that gluten free diet is some kind of women's thing. My other half has celiac disease so he needs gluten free food. Many times the restaurant staff is offering me the gluten free dish and one time even speaking only to me about it although I told many times that it is not for me. Have some of you faced similar kind of problems?

8 kommenttia:

  1. Ärsyttää sellaset asenteet erikoisruokavalioita kohtaan tyyliin "noi ei tässä ole kuin vähän vehnää/lihaa/maitoa", tätä onneks ei yleensä ravintoloissa tapahdu, mutta jos menee kylään tuttavalle yms. Ainakin vegaaneja kohtaan asenteet on muuttunu, ennen en kehdannut sanoa tilatessani ravintolassa olevani vegaani, vaan sanoin olevani allerginen maidolle ja munalle, aattelin että ehkä silloin suhtauduttaisiin vakavasti :D Mut tietty asenteet riippuu myös todella paljon paikasta ja henkilökunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tässä on vain vähän tätä" ei kyllä toimi varsinkaan keliakian kanssa :D Jotkut laktoosi-intolerantikot esim. saattaa ottaa välillä tietoisen riskin että vatsaan sattuu jos syö vääränlaisen jäätelön. Keliaakikolla taas gluteenille altistuminen aiheuttaa epämukavan olon lisäksi suolinukan tuhoutumista.

      Tuo on kyllä hankalan kuuloinen juttu myös ja tosi kurjaa, että sulla on joskus ollut jopa semmoinen fiilis että fiksumpaa huijata ruokavaliosta kuin kertoa totuus! :D Vegaanius taitaa alkaa olemaan tutumpaa kuin ennen, mutta varmasti siinäkin törmää edelleen kaikenlaiseen höpöhöpöön.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kokemus, mulle ei ole tullut koskaan mieleenkään että gluteenittoman ruokavalion oletetaan automaattisesti olevan naisten juttu : D Paljon tutumpia ongelmia ovat juurikin gluteenittomien ruokapaikkojen löytäminen (yhdellä parhaista ystävistäni on keliakia) ja se ettei toisissa paikoissa tunnu olevan riittävää tietämystä siitä mitä gluteeni edes on ja missä sitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyttiin tästä havainnosta kyllä kovasti itsekin! Hassu ilmiö :D Gluteeniton ruokavalio rajoittaa ruokapaikan valintaa kyllä paljon, vaikka onhan asiassa varmasti tapahtunut huimaa edistystä esimerkiksi jos vertaa 10 vuoden takaiseen. Siitä huolimatta ei esimerkiksi tiedetä meidän tulevalta asuinpaikkakunnalta yhtäkään kebabmestaa, josta saisi gluteenitonta vaikka kyseessä on yli 45 000 asukkaan kaupunki.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus!
    Itse elin teini-ikäiseksi asti tuntien vain yhden keliaakikon; tätini.
    Hänen tullessa vierailulle äitini osti aina vain riisikakkuja, ei meillä muusta tiedetty <:)
    Kun lähdin 10 vuotta sitten tätini kanssa Amsterdamiin viikonlopuksi, huomasin ilokseni että gluteeniton ruoka ravintoloissa oli helposti saatavilla ja yhtä maukasta kuin muutkin annokset :D
    Hotelli-aamupaloilla gluteenittomat vaihtoehdot on kuitenkin näyttäneet usein olevan harmittavan vähissä. (Varsinkin jos et yövy kaupungin parhaassa paikassa... )
    Notkuvien leipä- ja herkkupöytien vierestä löytyy pahimmillaan pieni kori, jossa on yhtä laatua gluteenitonta leipää ja niitä iänikuisia riisikakkuja... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Nadya!
      Hauska tuo riisikakkujuttu! Gluteenittomuus on ilmeisesti ollut Amsterdamissa aiemmin yleisempää ja vasta viime vuosina enemmän rantautunut myös Suomen ravintolakulttuuriin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)
      Hotellien aamupaloja miettiessä saattaa tosiaan keliaakikolle tulla vähän suru puseroon. Leipiä, muroja, myslejä, puuroja ja keksejä kun on usein aivan älyttömän isot valikoimat, joille gluteenittomat vaihtoehdot varmaankaan eivät oikein vedä vertoja.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus! Olen muutaman vuoden nyt ollut yliherkkä vehnälle, joten välillä syön gluteenitonta ruokaa, yleensä koulussa ja työharjoittelussa. Ja sitä ei vieläkään muisteta.

    Aina jos on jotain pullaa/kakkua/keksiä, nii mulle ei välttämättä ole gluteenitonta herkkua.

    Ja työharjoittelu oli täyttä tuskaa, kun siellä paikan asukkaat tekivät itse tiistaisin ruoan, niin aina Riiassa oli lihaa tai vehnää, eivätkä ikinä tehneet mulle sopivaa ruokaa, vaikka aina edeltävänä päivänä sanoin ruokavaliista ja se myös luki keittiöllä, josta ainekset ruoan valmistamiseen tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tuntuisi olevan kyllä valitettavan yleistä, ettei erityisruokavaliota huomioida työyhteisössä. Välillä kuulee sitäkin, että kerrankin kun on huomioitu erityisruokavalioista ja tuotu hänelle omat herkut niin kollegat syövät niitä salaa. Mutta onneksi tosiaan on välillä niitäkin ihania työkavereita, jotka osaavat erityisruokavalion huomioida!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥
Thank you for commenting! ♥