Ritareita ja hyvää ruokaa – lomamatka Tampereelle

Elokuun lomaani kuului kahden yön reissu Aleksin kanssa Tampereelle, josta kirjoittelin nyt pienen matkapäiväkirjan. Tampere on paikkana tosi symppis ja lähellä sydäntäni, joten kun viime matkasta sinne oli vierähtänyt kaksi vuotta, kaupunkia kaipasi jo kovasti. Tämänkertainen reissu sisälsi sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja kohteita, sekä uutta nähtävää.

Yritin panostaa matkan aikana läsnäoloon ja siihen, että kaikkea ei tulisi katsottua vain kameran ruudun kautta. Postauksen kuvat ovat siis nyt aika vaihtelevalla skaalalla, ja joistain kohteista kuvat puuttuvat kokonaan. Haluan myös korostaa, että reissun kahvilat ja ruokapaikat valikoituivat Aleksin keliakian mukaan, joten postauksesta löytyy vinkkejä Tampereen gluteenittomista ruokapaikoista sellaisia kaipaaville.

Päivä 1 - tiistai

Reissu starttasi junailemalla Hyvinkäältä Tampereelle. Maisemia oli taas hauska katsella junan ikkunasta ja perillä päästiin kirjautumaan hotelliin ja saatiin heti huone. Huoneemme ikkunasta avautui näkymä rautatieasemalle, joka osoittautui yllättävän hauskaksi. Kotiutumisen jälkeen mentiin välipalalle testaamaan Pella's cafe, joka oli loistava kaikin puolin. Etenkin talon musta kirsikkajäätee oli mahtava. 

Välipalan jälkeen jatkettiin matkaa museokeskus Vapriikkiin, jossa tsekattiin 20.5.–5.12.2021 esillä oleva Ritarit-näyttely, luonnontieteellinen museo sekä kertauksena viime kerrasta aina yhtä lumoava kivimuseo. Matkamuistomyymälässä tuli shoppailtua innokkaasti. Vapriikissa pyörimisen aikana kaunis poutasää oli vaihtunut kaatosateeseen, jossa kiiruhdimme takaisin hotellille valmistautumaan illan ruokailuun. Ensimmäisen reissupäivän ravintolaksi valikoitui ystävän suosituksesta pizzapaikka Sitko, jossa pizzat oli todella herkullisia ja täytteet maukkaita.

Sitkon jälkeen oli sää oli parempi, mutta kiinnostavat kahvilat olivat jo menossa kiinni, joten haettiin jälkkäriherkut ruokakaupasta ja mentiin takaisin hotellille. Näkymä rautatieasemalle tarjosi meille urbaaneja Avara luonto -hetkiä loppu illaksi. Seurattiin showta ja keksittiin tilanteessa osallisena olleille etunimet, joka oli niin hauskaa että ihan nolottaa. (Vartija Veijo yritti rauhtoitella toilaijija-Taunoa, joka kuitenkin tunnekuohun vallassa intoutui riisumaan paidan ja viskaamaan lompakkonsa maahan. Poliisit Paula ja Pekka tulivat lopulta poimimaan Taunon matkaansa.)

Päivä 2 - keskiviikko

Hotellin aamiaisen jälkeen suunnistettiin kohti Näsinpuistoa, jonne mennessä kokeiltiin myös pari päivää aiemmin avattua Tampereen ratikkalinjaa. Olipa sujuva käyttökokemus ja upouusi raitiovaunu oli niin designensa kuin siisteydensäkin puolesta ilo silmille!

Puistoilun jälkeen mentiin museokierrokselle Näsilinnaan, jossa toimii Museo Milavida. Museon päänäyttely esittelee Tampereen tehdashistoriaan nivoutuvan Wilhelm Nottbeckin ja hänen perheensä elämää, joka oli yhdistelmä loistokkuutta ja epäonnea. Näyttelyn lastenhuonetta kuvaava alue oli tahattomasti hieman creepy, kun taustaääninä soi ajoittain lasten kikatusta ja soittorasian melodiaa – olen tainnut katsoa vähän liikaa kauhuleffoja. Vaihtuva näyttely Paluu 20-luvulle on esillä 26.2.2021– 13.3.2022 ja siinä kurkistetaan nimensä mukaisesti 1920-luvulle aikaan, jona flapper oli muotia, meikkaaminen yleistyi ja salakapakat kukoistivat. Molemmat näyttelyt olivat mielenkiintoisia, joskin itse koin saavani Paluu 20-luvulle -näyttelystä enemmän irti. Näsilinna rakennuksena oli myös vaikuttava, ja pihalla oli jopa pieni pensaslabyrintti.

Historiapläjäyksen jälkeen mentiin tuulettamaan aivoja ihan vieressä olevalle Tallipihalle. Tallipihan kahvilaan sai jonotella vähän aikaa, mutta se oli vaivan arvoista. Putiikeista ostosteltiin hieman tavaraa mukaan, ja Tallipihan suklaapuodissa piti tietenkin käydä myös.

Tallipihan jälkeen jalat olivat jo muusia, mutta matkan varrella oli vielä Työväenmuseo Werstas, jossa käytiin edellisellä reissulla tsekkaamassa vain höyrykonetta. Nytkään ei jaksettu koluta koko museota läpi, vaan ainoastaan pari näyttelytilaa, joiden jälkeen oli pakko luovuttaa. Werstas on onneksi pääsymaksuton, joten ei haittaa, vaikka koko museota ei saa kerralla koluttua läpi. Museoinnin jälkeen päästiin vihdoin lepuuttamaan jalkoja hotellille (jossa myös rautatieaseman kyyläys jatkui keksimällä pysäköinninvalvojalle etunimi).

Päivällistä varten olimme tehneet pöytävarauksen Ravinteli Huberiin, jossa kävimme itseasiassa myös pari vuotta sitten. Silloin pääruoka oli pettymys, mutta olen onnellinen että uskalsin antaa Huberille toisen mahdollisuuden. Ruoka oli nimittäin aivan loistavaa! Otettiin kaksi alkupalaa jaettavaksi. Pääruoaksi sai valita erilaisista lihoista, kastikkeista ja lisukkeista mieluisan kombon, joten maisteltavaa riitti ja innostuttiin ottamaan jälkkäritkin.

Päivä 3 - torstai

Lähtöpäivältä on vähemmän kuvasatoa, koska silloin pääpaino oli shoppailussa. Käytiin mm. Mokkamestareilla, Koskikeskuksen kaupoissa, Tampereen luontokaupassa, Kehräsaaren putiikeissa ja Sokoksella. Yksi uusista tuttavuuksista oli irtoteetäkin myyvä Koskilinnan kahvikauppa, jossa tuli käytyä ensikertaa ostoksilla.

Ostostelun lomassa palattiin uudelleen ihanaan Pella's cafehen syömään salaattia ja uuniperunaa, sekä jälkkäriksi kakkupalat. Merkittävä osuus tästä päivästä muuten kului myös ihan vain lorvaillessa. Hengailtiin Koskipuistossa, nautittiin ihanasta säästä ja bongailtiin vedestä kaloja sekä yllättäviä tavaroita, joita tyhmät ihmiset ovat veteen heitelleet. Alkuillasta junailtiin takaisin kotiin. Jälleen mieleen jäi roppakaupalla ideoita seuraavaakin Tampereen reissua varten!

Millaisia kesämatkoja on tullut tehtyä? Tai onko Tampereella jokin paikka, jota haluaisit suositella?