Perennapenkki raparperin ympärille

Hei ja hyvää heinäkuuta! Vietin kuun vaihteen Turussa parin yön lomareissun merkeissä ja sieltä kotiuduttiin eilen. Reissun ensimmäinen päivä oli tuskallisen paahteinen, mutta onneksi kaksi seuraavaa päivää olivat vähän siedettävämpiä ja hotellihuoneen ilmastointi auttoi paljon. Kirjoittelen pienen reissupostauksen vielä heinäkuun aikana, mutta tänään en jaksa editoida reissukuvia.

Huomenna on taas aika palata työtietokoneen ääreen ja fiilis on vähän haikea. Onneksi lomalla saatiin tehtyä paljon kaikkea kivaa, mukaanlukien uusi perennapenkki! Tämä on nyt kolmas kesä nykyisessä kodissamme – ensimmäinen vuosi lähinnä seurattiin mitä kaikkea takapihalla kasvaa, toisena hankkiuduttiin eroon muutamasta jutusta sekä tehtiin pieniä muutoksia, ja nyt kolmantena kesänä oli viimein aika aloittaa isommat uudistukset.

Takapihamme on ollut aika perinteinen suomalainen piha, joskin hyvin minimalistinen sellainen. Tämän kesän alussa sieltä löytyi vain raparperi, punaviinimarja sekä riehaantunut vanha kukkapenkki. Olen kaivannut pihalle lisää sekä elämyksellisyyttä että hyötykasveja. Lisäksi haluamme pihallamme tehdä ekoteon tarjoamalla pörriäisille kukkia, koska pölyttäjäkato on ongelma, joka uhkaa niin luonnon monimuotoisuutta kuin ruoantuotantoakin. Meillä on pieni piha, mutta silläkin voi saada hyvää aikaan kun vähän yrittää.

Elämyksellisemmän pihan avainta etsiessä rämmin pitkään erilaisten ideoiden suossa löytämättä sitä punaista lankaa. Lopulta päädyttiin buukkaamaan aika Pihailon pihasuunnittelijalle. Ennen ajattelin että tämmöiset suunnittelupalvelut ovat mielikuvituksettomille ihmisille, mutta ei se ihan niin ole. Nollasta alkaen itse perehtyminen vaatisi paljon aikaa, joten oli kohdallaan saada hieman tukea asiantuntijalta. Konsultaation tuotoksena saatiin idealuonnos, johon on suunniteltu pihan eri alueiden käyttötarkoitukset ja kasvillisuus. Ideoinnissa huomioitiin hyvin niin meidän mieltymyksemme, kuin myös pihan olosuhteet ja huollon helppous.

Puhtaaksi piirretyn idealuonnoksen saatuamme meidän oli helppo alkaa tuumasta toimeen. Ensimmäisenä juttuna perustettiin uusi perennapenkki pihan nurkassa olleen raparperin ympärille. Eipä olisi tullut minulle mieleenkään, että raparperi voisi olla osana kukkapenkkiä, mutta tosi kivasti se sinne sopii joukkoon! Alla olevassa kuvassa on tilanne ennen ja jälkeen penkin perustamisen. Uuden suuren perennapenkin perustaminen osoittautui yllättävän työlääksi ja rahaakin paloi, mutta olen lopputuloksesta tosi ylpeä.

Poikkesimme penkkiä tehdessä idealuonnoksesta sen verran, että jätettiin pari kasvia pois – valtikkanauhusta ei löydetty ja bongaamamme koristekastikat maksoivat 25 €/kpl, joten suunnitelman mukaiseen kolmeen sellaiseen olisi mennyt peräti 75 €. Niiden sijaan ostettiin muutama keijunkukka, joihin olin kaupassa ihastunut kovasti. Ajattelimme että tämmöiset pienet muutokset ovat ok, kunhan huomioidaan penkin kasvillisuus kokonaisuutena sekä jokaisen erilaisen kasvin tarpeet. Lisäksi ostimme vahingossa lehtosalviaa loistosalvian sijaan, mutta ne ovat onneksi tarpeiltaan lähes identtisiä ja lehtosalvia oli meistä nätimpi.

On ollut ilo huomata ensimmäisten pörriäisten löytäneen uuden perennapenkin antimet. Penkissä pitäisi riittää kukkaloistoa pitkälle syksyyn, joten se antaa iloa sekä meille että pölyttäjille pitkään. Loistosalvian ohella lemppareitani uudesta penkistä ovat ohotanmarunat sekä jo mainitut keijunkukat. Ohotanmarunat kasvavat matalina mättäinä ja havumaisesta ulkonäöstään huolimatta niiden hopeanvihreät lehdet tuntuvat samettisilta. Keijunkukkia on monen värisiä. Tykästyin niiden violettiin variaatioon, joka sopii hyvin yhteen penkin muun kasvillisuuden kanssa.

Jatkamme idealuonnoksen mukaisten isompien muutosten kanssa taas ensi keväänä, ja nyt loppuvuodesta luvassa on vain puutarhan hoitoa ja nurmikon kunnostusta. Odotan innolla millaiseksi uusi perennapenkki kehittyy, kun kasvit pääsevät kunnolla kotiutumaan. Teen tästä ehkä uudemman postauksen syksymmällä, jos tuntuu siltä että silloin tässä olisi jotain spesiaalia jaettavaa. Ensi vuonna olisi luvassa sitten vähän kivihommia, sekä lavakaulusta kauan odottamalleni yrttipenkille.

Mitä mieltä penkistä? Entä millainen olisi sinun unelmapihasi?