Sarvipäät ruokailutilassa

Tajusin, että minullahan on jäänyt esittelemättä kaksi meille viime vuonna muuttanutta sarvipäätä. Näin halloweenin alla on mitä parhain hetki korjata tilanne, vaikka eiväthän nämä halloweenkoristeita ole, vaan ne ovat esillä ympäri vuoden. Nykyisessä kodistamme sarvipäät löysivät paikkansa ruokailutilasta, joten trofeiden lisäksi pääsette tässä postauksessa näkemään kunnolla vihdoin myös uuden ruokailuryhmämme, josta lupailin postausta jo toukokuussa.

Kerroin pari vuotta sitten haaveilevani seinälle ripustettavasta metsäkauristrofeesta, mutta täydellistä sellaista ei ole vielä tullut vastaan. Itseasiassa tänään liippasi jo läheltä kirpparilla, mutta etsintä jatkuu yhä. Sen sijaan viime vuonna kävi varsinainen onnenpotku, kun minulle kulkeutui kaksi hyllyllä säilytettävää sarvipäätä.

Metsäkauriin kallon sain Aleksin vanhemmilta valmistujaislahjaksi. He olivat kuulleet, että etsin kauristrofeeta ja olivat bonganneet sen kirpputorilta hyvään hintaan. Tämä yksilö on ehjä ja sarvet oikein komeat. Alaleukaa ei sillä ollut enää tallella, mutta kokonaisuus on niin hieno, ettei se haittaa. Putsaustyötkin oli tässä tehty kohtalaisen hyvin. Kesällä tein kallolle vielä pienen mekaanisen puhdistusoperaation viimeistelläkseni sitä hieman. Olo oli kuin suuhygienistillä, kun rapsuttelin varovasti kauriin hampaiden välejä.

Toisen pienikokoisemman sarvipään löysin kirpputorilta kesällä 2019 ja hintaa sillä oli vaivaiset 8 €. En ole aivan 100 % varma, mutta vertailtuani netistä löytämiäni kuvia, uskoisin että tämä otus on poro. Poro-oletettu oli seinätrofeeseen sopivaksi sahattu, mutta ei ole minunkaan kodissani seinälle päässyt. Kallon laikuista päätellen tämä yksilö on ainakin osittain luonnon putsaama. Pesin kallon astianpesuaineella ja hammasharjalla, mutta laikut vain haalistuivat. Välillä olen pohdiskellut, pitäisikö tähän polttokuvioida jotain nättiä ja laittaa sitten taustalevyyn kiinni ja seinälle.

Edit: Pyörrän puheeni porosta, vaan kyseessä taitaa olla sittenkin nuori valkohäntäpeura.

Meillä on väläytelty myös ideaa kuriositeettikaapista, mutta toistaiseksi kaksikko pysyttelee ruokailutilan hyllyllä. Loppuun vielä ruokapöydästä muutama sananen. Sopivan kokoisen ja laadukkaan, mutta ei liian kalliin ruokailuryhmän löytäminen tuntui todella haastavalta. Kokoa valitessa oli huomioitava, että istuutumiselle jää tilaa ja että olohuoneen ja keittiön välinen kulkureitti pysyy riittävän leveänä. Niin, ja haluttiin ihan aitoa puuta, eikä mitään pinnoitettua lastulevyä. Lopulta sopiva setti kuitenkin löydettiin Koti-siililtä, ja ollaan oltu siihen todella tyytyväisiä.