Jokunen kuukausi sitten Sisar Surumieli -blogissa pohdittiin sitä, miksi kivoja pieniä asioita pitää pantata ihan tajuttoman kauan, postaus löytyy täältä. Ajatus jäi pyörimään mieleeni. Minä todellakin olen sellainen, joka yrittää haalia kivoja asioita ympärilleen ja vaalia niitä käytöltä. Pienenäkin haalin paljon geelikyniä. Ne olivat niin erityisiä, ettei niillä saanut ihan mihin tahansa kirjoitella, vaan niitä piti säästää. Nyttemmin näitä kuivuneita ja käyttökelvottomia aarteita on saanut vain heittää roskiin.
Samalla tavalla minulle on nyt keräytynyt kaksi ihanaa cupcake-saippuaa ja ihana keittiöpyyhe. Kaikki nuo olen saanut äitiltä lahjaksi ja kaikki ovat myös toistaiseksi käyttämättä. Keittiöpyyhe lämmitti mieltä erityisesti, kun sain sen vuosi sitten eron jälkeen syntymäpäivälahjaksi uuteen kotiini. Kaapit ovat täynnä teetä ja tulevaisuuden suunnitelmia löytyy huomattavasti paljon enemmän kuin vuosi sitten. Aion kohta ottaa käyttöön toisen cupcake-saippuan ja ehkäpä keittiöpyyhekin pääsee suorittamaan tehtäväänsä vielä joskus.
Translation:
A few months ago I did read a post about how silly is to spare so many nice tiny things for later, you can find the post from here. Sparing too many nice things is also a vice of mine. As a child I collected gel ink pens. I considered them so special that I rarely used them and most of them just ended up dry and now I just have threw them away. How silly.
And now I have been spearing for an example two cupcake soaps and a wonderful kitchen towel. The towel is really special for me actually. My mom gave it to me last year as a birthday present right after a break up and moving. And now I have lots of tea and many plans for the future! Soon I will put one of the soaps to use and maybe some day the kitchen towel also.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! ♥
Thank you for commenting! ♥