sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Kaverihaun käytöskukkaset

Kaverien etsiminen aikuisena tuntuu olevan loputon suo. Lapsena ystävystymisen perusteeksi riitti, että satuttiin olemaan samalla hiekkalaatikolla, mutta nykyään erilaisten elämäntilanteiden moninaisuus tekee omanlaisten tyyppien kohtaamisesta pirun vaikeaa. Minulla ei ole täällä Hyvinkäällä sellaisia sidosryhmiä, joiden kautta uusien tuttavuuksien löytäminen tapahtuisi luonnostaan, joten pääasiassa olen etsinyt uusia paikallisia kavereita Facebook-ryhmissä.

Kesällä eksyin tekemään ilmoituksen myös Kaverihaku.nettiin, jossa paikallisia ystäviä etsiessä ei ole vielä tärpännyt, vaikka pari muuta lupaavaa uutta tuttavuutta onkin tullut vastaan. Sen sijaan haaviin on jäänyt roppakaupalla aika omintakeisia makeisia. Tässä postauksessa kurkataan humoristisella kulmalla, miten Kaverihaussa (tai millään muullakaan alustalla, missä etsitään uusia kavereita) ei ainakaan kannata toimia.



Tutustuminen ei tapahdu haastatellen

Tutustuminen sujuu yleensä parhaiten dialogin eikä monologin kautta. Jos vastapuoli ei esitä olenkaan itse kysymyksiä, vaan ainoastaan vastailee kiltisti kysyttäessä parilla lauseella, ei juteltavaa kovin pitkäksi aikaa riitä. Keskusteluun tarvitsee tuoda siis myös oma-aloitteisesti lisää sisältöä, jotta tilanne on vuorovaikutteinen.

Copypaste laulaa

Prikulleen samaa vastausta ei kannata lähettää ihan jokaiselle. Tähän on kaksi syytä:

A) Monesti vastaanottaja huomaa, jos viesti ei ole kirjoitettu juuri hänelle.
B) Siitä voi jäädä kiinni.

Joskus sain neljä kertaa henkilöltä x identtisen esittelyviestin joka kerta, kun tein ilmoitukseeni jotain hienosäätöä. Sisällöllisesti viestit olivat sinänsä ihan ok, mutta toistuvasti saman viestin saatuaan alkaa epäilemään, lukeeko lähettäjä ilmoituksia ollenkaan ajatuksella. Hänellä ja minulla ei myöskään ollut oikeastaan mitään muuta yhteistä, kuin että kumpikin on joskus käynyt Tampereella. Viimeinen naula arkkuun oli se, kun ystäväni sai omaan ilmoitukseensa prikulleen saman vastauksen.

Kaverihaku on KAVERIEN etsimistä varten

”Haaveilen vaimosta, jonka kanssa saada lapsia” on varmaan lause, jota yksikään tositarkoituksella ystäviä etsivä ei halua kuulla (ei varsinkaan onnellisesti parisuhteessa oleva lapsia karttava raskausfoobikko). Jos vaimohaaveet ovat niin olennainen osa identiteettiä, että niistä haluaa muuten vaan kertoa potentiaaliselle kaverille esittäytyessä, niin juttu vaatii väärinkäsitysten välttämiseksi kunnon pohjustuksen. Samainen heppu tosin kertoi myös jännästi "pitävänsä kauneudesta", mikä oli todella creepya ja vei viimeisenkin uskon tyypin vilpittömyyteen.

Toki puolisosta ja perheestä haaveileva voi samaan aikaan toivoa myös löytävänsä uusia kavereita. Jokaista potentiaalista uutta kaveria ei kuitenkaan kannata katsoa vaimokiikareilla.

Käytöstavat haltuun

Minua ei haittaa, jos viestissä on typoja, kunhan itse asiasta saa selvää. Sen sijaan tahtoisin, että vastaaja esittäytyy ja kertoo itsestään vastavuoroisesti jotain luettuaan minun ilmoitukseni.

”Moikka, minäpä tässä kirjoittelen. Jos haluat tutustua laitapöa mulle wazzuppii viestiä.” on ollut kenties kryptisin koskaan saamani viesti. Siis kuka siinä kirjoittelee? Ai minä itsekö? En todellakaan laita WhatsApp-viestiä tyypille, joka ei esittäydy. Alun hämmennyksestä huolimatta sain selvitettyä tämän sankarin sähköpostiosoitteen avulla, että kyseessä olikin sattumoisin kaverin kaveri, joka on kuulemma vähän pelimies. Ei kiitos.

Kuten arvata saattaa, nämä tilanteet ovat olleet aika surkuhupaisaa tunteiden vuoristorataa. Pääasiassa olen yrittänyt suhtautua epärelevantteihin viesteihin huumorilla ja olla välittämättä, mutta se tekee välillä tiukkaa.

Tästä kaikesta nillityksestä huolimatta hyvää ystävänpäivää juuri sinulle! Toivottavasti päivä on sujunut mukavasti.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Tammikuun parhaat 2021

Tammikuun loppu ja helmikuun alku menivät niin vikkelästi, että eilinen Teen päiväkin jäi blogissa ihan huomioimatta. Tämä Tammikuun parhaat -postaus tuntui jotenkin ihan erityisen vaikealta tehdä, sillä en edes muista, että olisin edes tehnyt tammikuun aikana paljoakaan mitään mainitsemisen arvoista. 


Nord-T:n Oslo oli tammikuussa kovassa kulutuksessa, sillä maustamattoman mustan teen himo ei ole vieläkään laantunut. Oslo on laadukasta luomuteetä Yunnanista kiinasta ja sen maku on täyteläinen ja hunajakennomaisen makea. Tätä postausta kirjoitellessa muuten törmäsin tietoon, että Nord-T on lopettanut toimintansa. Erittäin harmillista, sillä varsinkin heidän maustetut laatunsa olivat poikkeuksellisen laadukkaita yleiseen tarjontaan nähden.

Järjestin ruokailun vanhemmilleni tammikuun alussa. Idea lähti siitä, kun he eivät ole uskaltautuneet pandemian vuoksi kunnolla ravintolaan syömään lähes vuoteen ja halusin ilahduttaa heitä. Halusin sitten leikkiä heille ravintolaa  lähetin heille menunkin ennakkoon. Alkupalaksi oli patonkia ja hummusta, pääruoaksi kermaista kanapastaa ja jälkkäriksi porkkanakakkua.

Makuuhuoneen tapentointi saatiin viimein aikaiseksi. Harmaata kalkkimaalia imitoiva tapetti oli tosiaan ostettu jo lokakuussa, mutta se pääsi vasta tammikuussa seinälle. Muutamat kohdistukset sössittiin, mutta kuvio antoi onneksi paljon anteeksi. Ollaan loppututulokseen varsin tyytyväisiä. Makkari näyttää nyt jo uuden tapetin myötä ihan erilaiselta, mutta on vielä keskeneräinen. Ajatuksena olisi tehdä makuuhuoneen uudistamisesta ihan oma postauksensa kevään aikana.


Miten sinun tammikuusi meni?
(Tammikuusi on muuten sanana semmoinen, mikä aiheuttaa minussa hihittelyä :D)