Helmikuu ei ole vielä lopussakaan ja tähän asti kuun kulttuuririentoihin on mahtunut kehuttu Nosferatun uudelleenfilmatisointi sekä Maila Nurmen elämästä kertova näytelmä. En ole mikään etevä elokuva- tai näytelmäkriitikko, mutta kirjoitin teille niistä molemmista sanasen. Yritin kirjoittaa nämä niin, että en spoilaisi mitään olennaista.
Nosferatu (2024)
Vuoden 1922 Nosferatu syntyi, kun saksalainen elokuvaohjaaja F. W. Murnau halusi tehdä elokuvan kirjailija Bram Stokerin Draculasta, mutta elokuvayhtiö ei saanut hankittua siihen oikeuksia. Jääräpäinen Murnau toteutti haaveensa vaihtamalla alkuperäisen tarinan hahmojen nimiä ja muita yksityiskohtia. Kreivi Draculasta tuli Nosferatu ja sitä rataa. Vaikka juoni ei ollut uniikki, on Nosferatu lunastanut paikkansa yhtenä kauhuelokuvien ja ylipäätään elokuvataiteen klassikkona.
Kun miettii alkuperäistä Nosferatua sekä lukuisia Draculan filmatisointeja, ohjaaja Robert Eggersillä on ollut mielenkiintoinen haaste toteuttaa uusi Nosferatu niin, että se tarjoaa katsojilleen jotain uutta ja uniikkia. Mutta siinä hän silti onnistui.
Alkuperäiseen Nosferatuun nähden räikein ero on tietenkin teknologiassa. Vuoden 1922 Nosferatu on mustavalkoinen mykkäelokuva. Uuden version äänimaailma on hyvin harkittu, mutta erityisesti vaikutuksen minuun teki elokuvan sävymaailma. Tukahdutettu harmaa sävymaailma luo valikoituihin kohtauksiin kontrastia. Hyytävän unenomainen tunnelma pitää otteessaan koko elokuvan ajan. Eggers ei harrasta elokuvissaan yllätyksiin perustuvia jump scare -kohtauksia, vaan kauhun elementit rakentuvat enemmänkin piinaavasta tunnelmasta. Käsikirjoitukseen mahtui myös pari tyylikkään hauskaa vuorosanaa omituisen huumorin ystäville.
Vampira – Miten kaivaa oma hauta suulla
KOM-teatterin ohjelmistossa alkoi juuri pyörimään näyttelijä Maila Nurmen (11.12.1922–10.1.2008) elämästä kertova näytelmä, jonka kävin katsomassa viikonloppuna. Yksi näyttelijöistä oli valitettavasti sairastunut, mutta onneksi hänelle oli löytynyt tuuraaja ja näytös pystyttiin järjestämään.
Näytelmä kertoo amerikansuomalaisen Maila Nurmen noususta pikkukaupungin outolinnusta 50-luvun Hollywoodin goottilaiseksi tyyli-ikoniksi, Vampiraksi. Pelkkää loistoa Nurmen elämä ei kuitenkaan ollut, sillä kuvioissa oli myös sydänsuruja, tekijänoikeuskiistoja sekä skandaaleja. Näytelmä oli koskettava, mutta onneksi mukana oli myös tunnelmaa keventäviä mustan huumorin ja campin elementtejä. Eniten näytelmässä pidin siitä, miten yksinkertaisin keinoin oli onnistuttu luomaan todella vaikuttavia kohtauksia.
Ennen näytökseen lampsimista suosittelen verestämään muistikuvia Maila Nurmesta ja Vampirasta esimerkiksi lukemalla Vampira – Maila Nurmen tie Hollywoodiin -kirjan, tai ainakin tankkaamalla tietoa Wikipediasta. Näytelmän hahmokaarti oli kompakti, mutta ennakkotiedot ovat silti avuksi.
