lauantai 21. elokuuta 2021

Tampereelta mukaan tarttuneet

Kirjoittelin viime viikolla meidän ihanasta kesälomareissusta Tampereelle ja nyt kurkataan, mitä matkalta tarttui mukaan. Meinasin alun perin Tampereella käydä myös Underground Storessa, mutta meillä oli niin paljon kaikkea muuta kivaa tekemistä, että se jäi. Ensi kerralla täytyy päästä piipahtamaan sielläkin, sillä siitä on jo vuosikausia, kun olen viimeksi käynyt jossain alternative-tyylisessä vaatekaupassa ostohousut jalassa.


Tallipihan miljöössä tuli ostostelua reilusti. Tallipihan suklaapuodista kiinnostavin bongaus oli Dammenbergin maistelupakkaus, jossa on paloja erilaisista suklaalevyistä. Lisäksi kuvasta puuttuvat suklaasikarit, jotka Aleksi osti tuliaisiksi ystävilleen. Herkkujen lisäksi Tallipihalta ostettiin postikortteja, tarroa ja greippi-saunatuoksu. Hypistelin myös pitkään lasista kurpitsaa, mutta jouduin totemaan pienen kahvakuulan painoisen palleron olevan vähän turhan hankala kuljettaa ehjänä kotiin asti.

Museokaupat ovat minulle nykyään valtava intoilun kohde ja erityisesti metsästän aina matkamuistoteetä, kuten varmaan moni teistä jo tietää. Tällä reissulla olin onnekas ja löysin matkamuistoteen jokaisesta museosta, joissa kävimme. Jossain vaiheessa tullaan siis blogissakin maistelemaan Palatsin iltapäivä -tee Milavidasta, Linnanrouvan maustettu musta tee Vapriikista sekä Työmiehen ruuti -tee Työväenmuseosta. Vapriikin myymälästä ostin myös postikortin sekä ihka ensimmäiset fossiilini, ammoniitin ja oikosarvisen! Minulla on fiilis, että näitä tulee jatkossa haalittua lisääkin, sillä olinhan dinofani jo lapsena.


Eikä siinä suinkaan kaikki tee! Kävimme hetken mielijohteesta ensikertaa Koskilinnan kahvikaupassa, ja sieltä löytyi myös pari teetä. Kutkuttavin bongaus itselleni oli Forsmanin Persikkapilvi, joka on yksi suosikkilaaduistani ikinä. Hyvä tietää nyt, että sitä saa Tampereeltakin! Piipahdettiin myös Mokkamestareilla kamomilla- ja kahviostoksilla. Mokkamestareiden kahvivalikoimasta löytyi muuten tosi hyvin myös luomulaatuja sekä pari laatua, jotka ovat osa naiskahviviljelijöitä tukevaa Cecanor on Cafe Femenino -projektia. Mokkamestareilla ei muuten ollut pöllömmän hintaistakaan.


Olen viime aikoina pysytellyt kosmetiikkaostosten osalta tiukkana ja yritän jatkaa niin ainakin siihen asti, kunnes Lushin halloween-tuotteet tulevat myyntiin. Sain Tampereella pidettyä hienosti tämän linjan ja ostin vain Sokokselta viuhkasiveltimen, jollainen on ollut ostoslistalla pari kuukautta. Tampereen luontokaupassa käytiin myös ja sieltä tarttui tällä kertaa mukaan nätti mustikan tuoksuinen palasaippua. Aleksi osti Dick Johnsonilta partavahan. Lisäksi löydettiin hänelle uudet kengät Kookengästä, mutta niitä en nyt viitsinyt ottaa kuviin mukaan.

lauantai 14. elokuuta 2021

Ritareita ja hyvää ruokaa – lomamatka Tampereelle

Elokuun lomaani kuului kahden yön reissu Aleksin kanssa Tampereelle, josta kirjoittelin nyt pienen matkapäiväkirjan. Tampere on paikkana tosi symppis ja lähellä sydäntäni, joten kun viime matkasta sinne oli vierähtänyt kaksi vuotta, kaupunkia kaipasi jo kovasti. Tämänkertainen reissu sisälsi sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja kohteita, sekä uutta nähtävää.

Yritin panostaa matkan aikana läsnäoloon ja siihen, että kaikkea ei tulisi katsottua vain kameran ruudun kautta. Postauksen kuvat ovat siis nyt aika vaihtelevalla skaalalla, ja joistain kohteista kuvat puuttuvat kokonaan. Haluan myös korostaa, että reissun kahvilat ja ruokapaikat valikoituivat Aleksin keliakian mukaan, joten postauksesta löytyy vinkkejä Tampereen gluteenittomista ruokapaikoista sellaisia kaipaaville.

Päivä 1 - tiistai

Reissu starttasi junailemalla Hyvinkäältä Tampereelle. Maisemia oli taas hauska katsella junan ikkunasta ja perillä päästiin kirjautumaan hotelliin ja saatiin heti huone. Huoneemme ikkunasta avautui näkymä rautatieasemalle, joka osoittautui yllättävän hauskaksi. Kotiutumisen jälkeen mentiin välipalalle testaamaan Pella's cafe, joka oli loistava kaikin puolin. Etenkin talon musta kirsikkajäätee oli mahtava. 

Välipalan jälkeen jatkettiin matkaa museokeskus Vapriikkiin, jossa tsekattiin 20.5.–5.12.2021 esillä oleva Ritarit-näyttely, luonnontieteellinen museo sekä kertauksena viime kerrasta aina yhtä lumoava kivimuseo. Matkamuistomyymälässä tuli shoppailtua innokkaasti. Vapriikissa pyörimisen aikana kaunis poutasää oli vaihtunut kaatosateeseen, jossa kiiruhdimme takaisin hotellille valmistautumaan illan ruokailuun. Ensimmäisen reissupäivän ravintolaksi valikoitui ystävän suosituksesta pizzapaikka Sitko, jossa pizzat oli todella herkullisia ja täytteet maukkaita.


Sitkon jälkeen oli sää oli parempi, mutta kiinnostavat kahvilat olivat jo menossa kiinni, joten haettiin jälkkäriherkut ruokakaupasta ja mentiin takaisin hotellille. Näkymä rautatieasemalle tarjosi meille urbaaneja Avara luonto -hetkiä loppu illaksi. Seurattiin showta ja keksittiin tilanteessa osallisena olleille etunimet, joka oli niin hauskaa että ihan nolottaa. (Vartija Veijo yritti rauhtoitella toilaijija-Taunoa, joka kuitenkin tunnekuohun vallassa intoutui riisumaan paidan ja viskaamaan lompakkonsa maahan. Poliisit Paula ja Pekka tulivat lopulta poimimaan Taunon matkaansa.)


Päivä 2 - keskiviikko

Hotellin aamiaisen jälkeen suunnistettiin kohti Näsinpuistoa, jonne mennessä kokeiltiin myös pari päivää aiemmin avattua Tampereen ratikkalinjaa. Olipa sujuva käyttökokemus ja upouusi raitiovaunu oli niin designensa kuin siisteydensäkin puolesta ilo silmille!


Puistoilun jälkeen mentiin museokierrokselle Näsilinnaan, jossa toimii Museo Milavida. Museon päänäyttely esittelee Tampereen tehdashistoriaan nivoutuvan Wilhelm Nottbeckin ja hänen perheensä elämää, joka oli yhdistelmä loistokkuutta ja epäonnea. Näyttelyn lastenhuonetta kuvaava alue oli tahattomasti hieman creepy, kun taustaääninä soi ajoittain lasten kikatusta ja soittorasian melodiaa – olen tainnut katsoa vähän liikaa kauhuleffoja. Vaihtuva näyttely Paluu 20-luvulle on esillä 26.2.2021– 13.3.2022 ja siinä kurkistetaan nimensä mukaisesti 1920-luvulle aikaan, jona flapper oli muotia, meikkaaminen yleistyi ja salakapakat kukoistivat. Molemmat näyttelyt olivat mielenkiintoisia, joskin itse koin saavani Paluu 20-luvulle -näyttelystä enemmän irti. Näsilinna rakennuksena oli myös vaikuttava, ja pihalla oli jopa pieni pensaslabyrintti.

Historiapläjäyksen jälkeen mentiin tuulettamaan aivoja ihan vieressä olevalle Tallipihalle. Tallipihan kahvilaan sai jonotella vähän aikaa, mutta se oli vaivan arvoista. Putiikeista ostosteltiin hieman tavaraa mukaan, ja Tallipihan suklaapuodissa piti tietenkin käydä myös.

Tallipihan jälkeen jalat olivat jo muusia, mutta matkan varrella oli vielä Työväenmuseo Werstas, jossa käytiin edellisellä reissulla tsekkaamassa vain höyrykonetta. Nytkään ei jaksettu koluta koko museota läpi, vaan ainoastaan pari näyttelytilaa, joiden jälkeen oli pakko luovuttaa. Werstas on onneksi pääsymaksuton, joten ei haittaa, vaikka koko museota ei saa kerralla koluttua läpi. Museoinnin jälkeen päästiin vihdoin lepuuttamaan jalkoja hotellille (jossa myös rautatieaseman kyyläys jatkui keksimällä pysäköinninvalvojalle etunimi).

Päivällistä varten olimme tehneet pöytävarauksen Ravinteli Huberiin, jossa kävimme itseasiassa myös pari vuotta sitten. Silloin pääruoka oli pettymys, mutta olen onnellinen että uskalsin antaa Huberille toisen mahdollisuuden. Ruoka oli nimittäin aivan loistavaa! Otettiin kaksi alkupalaa jaettavaksi. Pääruoaksi sai valita erilaisista lihoista, kastikkeista ja lisukkeista mieluisan kombon, joten maisteltavaa riitti ja innostuttiin ottamaan jälkkäritkin.


Päivä 3 - torstai

Lähtöpäivältä on vähemmän kuvasatoa, koska silloin pääpaino oli shoppailussa. Käytiin mm. Mokkamestareilla, Koskikeskuksen kaupoissa, Tampereen luontokaupassa, Kehräsaaren putiikeissa ja Sokoksella. Yksi uusista tuttavuuksista oli irtoteetäkin myyvä Koskilinnan kahvikauppa, jossa tuli käytyä ensikertaa ostoksilla.

Ostostelun lomassa palattiin uudelleen ihanaan Pella's cafehen syömään salaattia ja uuniperunaa, sekä jälkkäriksi kakkupalat. Merkittävä osuus tästä päivästä muuten kului myös ihan vain lorvaillessa. Hengailtiin Koskipuistossa, nautittiin ihanasta säästä ja bongailtiin vedestä kaloja sekä yllättäviä tavaroita, joita tyhmät ihmiset ovat veteen heitelleet. Alkuillasta junailtiin takaisin kotiin. Jälleen mieleen jäi roppakaupalla ideoita seuraavaakin Tampereen reissua varten!


Millaisia kesämatkoja on tullut tehtyä? Tai onko Tampereella jokin paikka, jota haluaisit suositella?

lauantai 7. elokuuta 2021

Sisustajan ramppikuume

Heips! Mitä kuuluu? Tänään sää on ihanasti syksyä enteilevä ja syksyhän on mitä parhainta kotoiluaikaa. Inspiroiduin kirjoittelemaan nyt epätyypillisesti tämmöisen pohdiskelevamman kitinäpostauksen, jonka aiheena on kotimme sisustus.

Olen nykyiseen kotiimme muutettuamme potenut jonkinlaista sisustajan ramppikuumetta. Kun pitkäaikainen haaveeni ikiomasta kodista toteutui noin 1,5 vuotta sitten, aloin pohtia asunnon muutostarpeita innolla. Äkkiä ajatukset kuitenkin kääntyivät epävarmoiksi. Mistä tiedän tekeväni oikeita valintoja? Löytyykö päätökseni tueksi faktatietoa? Millainen on rentouttavan olohuoneen kaava? Näiden asioiden pohtiminen on toki fiksua, mutta tietyn pisteen ylittäessään siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.


Myönnän haaveilleeni kovasti kodista, josta saisi helposti kivoja kuvia, ilman että tarvitsee aina tarkkaan rajata rumia juttuja tai epäjärjestystä pois. Tämä tarve ei kuitenkaan ole pelkkää pinnallisuutta, vaan kuulun niihin, jotka ahdistuvat jos koti tuntuu sekavalta ja harmonia on hukassa. Tavarat vailla paikkoja kiukuttavat ja kellastunut mosaiikkiparkettikin näyttää levottomalta.

Olin jo vuosia hokenut, miten ihanaa ikiomassa asunnossa tulee olemaan, kun on valta laittaa kämppä mieluisaksi, toisin kuin vuokralla ollessa. Ja kyllä, niinhän se onkin! Minulla oli kuitenkin aika ruusuiset mielikuvat siitä, millä aikataululla kodista saadaan tehtyä meidän näköisemme. Ensinnäkin meillä on molemmilla todella hektiset työt, jotka verottavat jaksamista vapaa-ajalla. En myöskään ole kaikki tänne heti -tyyppi, joten kertaheitolla koko kämpän lattiasta kattoon remppaaminen ei ollut vaihtoehto – eikä se ole järin ekologista tai taloudellistakaan, ellei kämppä ole oikeasti huonossa kunnossa. Haluan mieluummin pohtia muutostarpeita rauhassa sen mukaan, mitä asuessa tulee havainnoitua.


Asuntomme on hyväkuntoinen, mutta monet pintamateriaalit eivät ole väriensä puolesta erityisesti meidän mieleen. Positiivista on kuitenkin se, että ne ovat neutraaleja, joten muutostöitä odotellessa verkkokalvot eivät sula mistään överistä väri-ilottelusta.

Isompia muutoksia odotellessa ollaan kuitenkin saatu aikaan nytkin jotain. Mm. vanha sohva sai luvan muuttaa uuteen kotiin ja tehdä tilaa suuremmalle lajitoverilleen tässä kesällä. Uudelle sohvalle mahtuu nyt pötköttelemään paljon mukavammin ja se on ihan meidän tyylisemme. Tulevan talven aikana meille tulee ikkunaremontti, jonka myötä saadaan kaikkiin ikkunoihin asumismukavuutta lisäävät sälekaihtimet. Samalla on oiva aika miettiä verhoja uusiksi. Uudisteltavaa ja organisoitavaa on edelleen paljon, mutta eiköhän tämäkin sisustajan ramppikuume saada selätettyä pikkuhiljaa.


Millaisia kotifiiliksiä sinulla on juuri nyt? Tai  onko sinulla ollut jotain kotiin liittyviä oivalluksia?

maanantai 2. elokuuta 2021

Heinäkuun parhaat 2021

Kerrankin voin sanoa, että kuukausi ei hujahtanut sukkelaan, vaan heinäkuu tuntui jopa kohtalaisen pitkälle, monivaiheiselle ja antoisalle. Siihen vaikutti merkittävästi rauhallinen työtilanne. Oli ihanaa paiskia hommia etätoimistolla, kun Teams ja Outlook eivät laulaneet jatkuvasti, vaan sai oikeasti keskittyä siihen mitä tekee. Jos heinäkuut olisivat aina tämmöisiä, niin voisin olla joka vuosi heinäkuun töissä! Entäpä mitä muuta kivaa mahtui krematoriomaisen paahteiseen heinäkuuhun?

Veljentyttären nimijuhla
Heinäkuun alussa vietettiin keväällä syntyneen veljentyttäreni nimijuhlia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, jolloin pääsin näkemään pienen A:n livenä. Vanhempieni järjestämät juhlat olivat todella onnistuneet ja lämminhenkiset ja päivänsankarikin jaksoi hienosti juhlahumun keskellä.

Golden healer
Heinäkuussa oli jälleen aika meikäläisen pelkäämälle lääkärikäynnille, jonka jälkeen hemmottelin itseäni ostostelemalla. Jalat veivät kivikauppaan, jossa aikani pyörittyäni valitsin kiven nimeltään Golden healer. Sen energian sanotaan olevan rauhallinen ja parantava edistäen paranemista niin fyysisellä, emotionaalisella ja henkisellä tasolla. Kauniit kivet ovat kiehtovia, mutta en ole vielä aivan varma, mitä mieltä olen erilaisille kiville väitetyistä voimista. Silti on mielenkiintoista, että tämä oli jo kolmas kerta, kun olen intuitiivisesti päätynyt valitsemaan kiven, jonka kuvaus on osunut senhetkiseen tilanteeseeni täydellisesti.

Ötököiden pelastaminen
Olen tänä kesänä löytänyt itsestäni uuden hippeilyn tason, sillä olen pelastanut sisätiloista ulos perhosten ja ampiaisten lisäksi myös asuntoon eksyneet kärpäset ja kotimaisten herneenpalkojen sisältä löytyneet pari toukkaa. Kärpäslätkän laitoin jo reilu vuosi sitten turhien tavaroiden laatikkoon, sillä aloin ihmettelemään mitä sillä oikeasti tekee? Tarvitsenko pikkiriikkisten hyönteisten hengiltä lyömiseen omistettua varrellista läpyskää?

Vuosipäivä & kukat
Heinäkuun puolivälissä vietettiin Aleksin ja minun 6. vuosipäivää ravintolan merkeissä. Aleksi myös yllätti minut kesken työpäivän kukkakimpulla. Tämä oli ihkaensimmäinen tämmöinen parisuhdekukkakimppu, jos ei nyt lasketa sitä että ihastelin joskus Prismassa kolmen euron tulppaaneja ja ne maksettiin puolestani. Olin niin onnellinen tästä kimpusta ja se oli tosi onnistunut valinta ja ihan minun oloiseni.

Ensimmäinen koronarokote otettu
Sain ekan rokotteen oikeastaan täpärästi kesäkuun puolella, mutta osittaisen suojansahan se ehti generoimaan vasta heinäkuun puolella. Noudatan edelleen kaikkia varotoimenpiteitä kuten ennen piikkiäkin tein, mutta nyt saa olla edes vähän levollisemmin mielin asiasta.

Loma!
Lomailen seuraavat kaksi viikkoa, tämä viikko mukaan lukien. Tätä onkin odotettu kovasti.


Miten sinun heinäkuusi meni?