24 + Ask Me Anything!

Eikös ole söpö kuva minusta? Se on otettu melkein 19 vuotta sitten isoveljeni rippipäivänä. Ensi vuoden kesänä kuvan ottamisesta on tasan 20 vuotta, ja silloin meillä on suunnitelmissa käydä saman kirkon edessä ottamassa kuvasta uusi versio!

Tänään juhlin 24. syntymäpäivääni railakkaasti prosenttilaskujen parissa ja uskomattoman paljon teetä juoden. No, on jotain kivaakin luvassa, kun illalla vanhemmat tulevat teelle ja huomenna näen vihdoin A:n ja menemme ulos syömään ja pyörimään vähän kaupoissa. Saapa nähdä tarttuuko jotain mukaan!

Blogin kommenttitahti on vähentynyt huomattavasti, mutta yritän nyt vähän rikkoa jäätä. Nyt on siis vuorossa blogin ensimmäinen Ask me anything! Eli siitä vain kysymyksiä nakkailemaan, tietenkin hyvän maun rajoissa. Aikaa on huhtikuun loppuun asti!

Translation:

Isn't this a cute picture of me? It has been taken almost 19 years ago when was my big brother's confirmation day. Next year we have been planning to go in front of the same church and take a new version of this photo.

Today I am celebrating my 24th birthday by studying math and drinking lots of tea. Well, there are also some nicer plans when my parents come to visit and tomorrow I finally see A and we are going to have a dinner and maybe take a look in few stores. Let's see do I find anything!

The commenting pace of the blog has recently been slow but I try this anyway! So now it's time for the first Ask Me Anything! (well, not completely anything but you know). You have time to drop the questions until the end of April!

My Hair or There and Back Again, part 1

Lupailin loppuvuodesta postausta hiusprojektistani. Jännittää kirjoittaa tästä aiheesta näin paljon, sillä en todellakaan ole mikään hiusninja. Tällä hetkellä minua kiehtoo balanssi luonnollisen ja epäluonnollisen välillä. Haluan kasvattaa oman värini takaisin, mutta säilyttää hiuksissa osion, jota vaalennan ja värjään reippaan sävyisillä suoraväreillä.  

Lähtötilanne oli siis se, että olin vuosia värjännyt hiuksiani mustaksi tai tummanruskeaksi kestovärillä. Luonnollinen värini on hyvin vaalea, joten kontrasti oli iso. Olen törkeän laiska värjäämään ja pitämään väriä yllä. Pikkuhiljaa tilanne alkoi tökkimään pahasti ja viimeisen kerran värjäsin hiukseni tummanruskeaksi vuoden 2014 alussa.

Suoraan sanottuna vuonna 2014 ei ollut aluksi mitään hajua, mitä haluaisin hiusteni suhteen tehdä. Ensin lätkäisin hillittömän tyvikasvun päälle punaista kestoväriä. Punaisen haalistuttua vaalensin hiukset kerran ja laitoin pinkkiä suoraväriä. Sen jälkeen jatkoin toisella vaalennuksella ja kokeilin violettia suoraväriä. Lopulta rauhoituin miettimään, mitä sitä oikein tekisi. Huoh.

Toisessa osassa ensi viikolla luvassa asiaa oman värin kasvattamisesta ja nykyisistä värjäysrutiineistani!

Translation:

I did promise in the end of last year a post about my hair. I'm not a hair ninja so writing about this topic makes me a bit nervous. At this moment I'm fascinated by the contrast between natural and unnatural. That's why I want to grow back my natural hair colour but remain a part which I bleach and dye with semi permanent colours.

So the starting point was that I had dyed my hair black or dark brown with permanent colour so many many years. I'm actually a very lazy person what comes to dying hair. So eventually I got tired and the last time I dyed my hair dark brown was in the beginning of 2014,

To be honest most of 2014 I didn't have a clue what to do with my hair. Afted dark brown I tried permanent red, bleach, semi permanent pink, then more bleach and then semi permanent violet. And then finally I took a break and seriously though what to do with my hair.

Backpack

Teinivuosilta jäi parhaiten mieleen se, miten kaikki oli "niin noloa". Heijastimen käyttö oli noloa. Reput olivat noloja. Pakkasella oli noloa käyttää pipoa. Ja vanhemmat ne vasta noloja olivatkin vaikka eivät edes mitään hölmöä tehneetkään.

Reput olivat kieltolistalla aika pitkään. Tämän vuoden alussa kirpparilta kuitenkin löytyi täydellinen yksilö. (Mainitsin siitä teille aiemmin, mutta unohdin sitten kokonaan esitellä sen). Minusta se on tosi söpö ja käytännöllinenkin etenkin pyöräillessä.

Translation:

From teenage years I remember best how everything was just "so embarrassing". Using a reflector was embarrassing. Backpacks were embarrassing. It was embarrassing to use a beanie during winter. And off course parents were embarrassing even if they did not do anything to be embarrassed of. I'm so glad those days are over.

Backpacks were long a big no-no for me until this year. Last spring I found this from flee market. (I mentioned about it before but totally forgot to show it for you). It's so cute and practical especially when riding a bicycle.