Kuudes koti kahdeksassa vuodessa - ajatuksia muuttamisesta

Hei vaan kaikille! Kirjoittelin nyt ensikertaa tämän postauksen uuden kodin ikiomassa askartelu-/työhuoneessani. En ole vielä kerennyt tätä sisustamaan, joten kuvia saatte vielä odottaa. Minulla on kuitenkin sellainen fiilis. että tästä huoneesta tulee aika kiva. Tämän postauksen kuvituksena toimivat vanhan kodin olohuoneesta kesällä otetut kuvat, sillä uusi koti on muuton jäljiltä vielä ihan pommi.

Muuttaminen saa aina mieleni haikeaksi, vaikka sen syy olisikin iloinen tai muutettava matka lyhyt. Silloin tuntuu siltä, että kaikki huonekalut ja rakkaat tavarat ovat vain kodin lavasteita. Muutossa pakataan lavasteet kasaan ja viedään esitys jonnekin muualle. Tuntuuko kenestäkään muusta tältä? Olen asunut omillani nyt noin 8,5 vuotta ja tämä on sinä aikana jo kuudes kotini, joten muuttaminen on mennyt aika rutiinilla, vaikka inhottavaa onkin.

Koti on aina ollut minulle se tärkeä turvasatama, johon on hyvä päästä lataamaan akkuja. Yksi rauhoittava tekijä kodissa on järjestys ja ennakoitavuus ja minulla onkin aika huono toleranssi siihen, jos liian moni paikka kotona on sekaisin. Muutama tavara ei haittaa, mutta saatan olla huonolla tuulella esimerkiksi siitä, jos keittiön kaikilla työtasoilla on lojunut puoli viikkoa kaikenlaista rompetta. Miettikääpä siis, millainen ärsyke muutto on minulle.

Uudessa kodissamme on neliöitä paljon enemmän kuin vanhassa vuokrakaksiossa, joten tulee kestämään pitkään, että sen saa viihtyisäksi (okei, aika ensimmäisen maailman ongelma - ei saa valittaa). Haluaisin tehdä meidän kotiin tulevat huonekalu- ja sisustushankinnat hyvin pitkälti käytettyinä. Aiemmin koti vaihtui niin usein, että elin monien kodin hankintojen osalta "sitten kun on oma koti" -maailmassa, joten ostoslistaa on kertynyt vuosien varrella jonkin verran. Hämmentävää, että niitä toiveita on nyt lupa alkaa toteuttamaan pikkuhiljaa.

Yksi kipupiste muuttamisessa on edelleen myös uusi paikkakunta. Hyvinkäälle muuttamisesta tulee kuluneeksi helmikuussa kaksi vuotta, eikä vieläkään ole kovinkaan hyvinkääläinen olo. Kaupunki vaikuttaa kivalta, mutta paikallistietämykseni on edelleen surkea ja ystäviä olen löytänyt ahkerasta yrittämisestä huolimatta tasan kaksi. Aikuisena ystävystyminen tuntuu haastavalta, kun erilaisia mielenkiinnonkohteita ja elämäntilanteita on niin paljon. Lapsena taas tutustumiseen riitti se, että leikittiin samalla hiekkalaatikolla. Ajattelin vielä nyt tammikuussa tehdä tätä vuotta varten jonkinlaisen Hyvinkää goals -listan, johon keksin erilaisia Hyvinkäähän liittyviä tehtäviä - yhden uuden ystävän löytäminen tulee ainakin olemaan yksi niistä.

Miltä muuttaminen sinusta tuntuu?