With this hand I will lift your sorrows

Heipähei ja pahoittelut parin viikon mittaiseksi venyneestä blogitauosta! Toissaviikonloppu oli kovin kiireinen, kun vietin viimeisiä lomapäiviä. Viime viikonloppuna taas mentiin lauantaina Hämeen keskiaikafestareille. Siellä oli tosi kivaa muutama tunti, mutta sitten sain auringonpistoksen, josta palautumiseen meni leijonan osa viikonlopusta. Minä ja hellesäät ei oikein tulla toimeen. Entäpä mitä sinulle kuuluu?

Viime vuonna Revolution x The Nightmare Before Christmas -yhteistyö riehaannutti minut. Tänä keväänä huomasin, että Revolutionille oli tullut myyntiin myös Corpse Bride -yhteistyötuotteita, ja tiesin heti että se on menoa taas. Tuoteperheeseen kuuluu useita luomiväripaletteja, kolme huulipunaa sekä meikkisiveltimiä ja meikkipussi. Näistä valitsin digitaaliseen ostoskoriini Upstairs Downsatairs -luomiväripaletin, jossa on 24 lumoavaa sävyä.

Corpse Bride -stop motion elokuvassa päädytään pieleen menneiden harjoitusvihkiäisten myötä seikkailemaan elävien maailman ja tuonpuoleisen välillä. Ironista on se, että näistä kahdesta maailmasta juuri kuolleiden valtakunta tuntuu kuplivan enemmän elämäniloa. Upstairs Downstairs -luomiväripaletti tuo nämä kaksi ulottuvuutta yhteen. Mukana on sekä mattaisia, metallinhohtoisia kuin kimaltaviakin sävyjä. Pääpaino väreissä on violeteissa, sinisissä ja vaaleanpunaisissa. Kuin kirsikkana kakun päällä, myös värinappien päällä ollut suojakalvo oli teemoitettu Corpse Briden mukaan elokuvassa käytetyllä vihkivalalla:

"With this hand I lift your sorrows.

Your cup will never be empty, for I will be your wine.

With this candle, I will light your way in darkness.

With this ring, I ask you to be mine."

En ole järjestelmällisesti testannut jokaista luomivärinappia paletista, mutta muutaman lookin tehneenä voisin sanoa, että tämä on todella kiva. Sinisilmäisenä ja vaaleahiuksisena olen pitkään vierastanut sinisiä luomivärejä. Olen nimittäin pelännyt, että yhdistelmästä tulee kovin barbiemaiset kasarivibat. Nyt kuitenkin haastoin itseäni valitsemalla tämän paletin ja se kannatti. Sinivoittoinen silmämeikki ei edelleenkään ole minulle ominta, mutta sininen yhdistettynä violettiin, vaaleanpunaisen sävyihin sekä haaleaan aprikoosiin toimii.

Toivon kovasti että Revolutionin ja Tim Burtonin elokuvien yhteiselo laajenee tästä eteenpäinkin. Sleepy Hollow tai Beetlejuice olisivat ainakin varmoja vetoja avaamaan jälleen meikäläisen lompakon.

Mitä tuumitte tästä paletista?

Yhden velan tarina

Maanantaina 1.8. vietettiin International Childfree Dayta eli Kansainvälistä vapaaehtoisesti lapsettomien päivää. En muista paljonko olen kertonut aiheesta blogissa aiemmin, mutta olen siis lapseton omasta tahdostani. Julkinen keskustelu vapaaehtoisesti lapsettomista eli veloista on monesti hyvin yksiulotteista, joten halusin nyt valottaa omaa tarinaani.

Lapsettoman lapsuus ja teini-ikä

Tykkäsin jo lapsena enemmän pehmoeläimistä kuin hoivattavista vauvanukeista. Leikki-ikäisenä selitin, millaisen perheen haluan – me asuisimme viidakossa ja metsästäisimme käärmeitä. Tässä sepitelmässä perhe kuulosti ennemminkin kaveriporukalta kuin perinteiseltä ydinperheeltä.

Yläasteella pohdin lapsia tarkemmin ja totesin että en halua hankkia niitä. Muistan kirjoittaneeni johonkin omaa elämänkaarta käsittelevään terveystiedon kirjoitelmaan perusteeksi äidinvaiston puuttumisen, raskauskammon ja ilmastovastuun. Ilokseni opettaja reagoi kirjoittamiini pohdintoihin asiallisesti ja kunnioittavasti.

Parikin tuttavaani tulivat raskaaksi 16–17-vuotiaina, joka oli minulle täysi shokki. He vaikuttivat olevan tilanteidensa kanssa ihan ok, mutta minua nämä vauvauutiset ahdistivat, koska ne toivat teemaa lähemmäs minua. Ajatuskin siitä, että sisuksissani kasvaisi jotain lapamatoa kompleksisempaa, sai minulle huonon olon. Tykkäsin ja tykkään edelleenkin Alien-elokuvista. Ne tekevät tämän tyyppisestä kauhusta muillekin edes jossain muodossa ymmärrettävää.

Joka pilvellä on hopeareunus

Jouduin 19-vuotiaana umpilisäkkeen poistoon. Samassa tähystysleikkauksessa lantionpohjastani löytyi endometrioosipesäkkeitä. Tätä voisi ajatella surkeiden sattumusten sarjana, mutta minulle se oli yksi onnekkaimmista asioista, joita elämässäni on tapahtunut. Endometrioosi jää usein huonosti diagnosoiduksi, joten minulla kävi uskomaton tuuri, kun sain tietää siitä niin varhain. Siitä syystä olen voinut hoitaa endometrioosiani koko ajan, eli käyttää hormonaalista ehkäisyä, joka hillitsee oireita ja pesäkkeiden leviämistä.

Endometrioosi voi aiheuttaa lapsettomuutta tai vaikeuttaa raskaaksi tulemista, joka ymmärrettävästi on monen kirjoissa negatiivista. Minulle tämä piirre taudissa oli kuitenkin hyvä uutinen. Samalla tieto endometrioosista oli viimeinen naula jo suljettuun arkkuun. Minun ei tarvitse yrittää väkipakolla innostua asiasta, josta kiinnostuminen voisi johtaa suuriin pettymyksiin. Elämäni on rikasta ja ihanaa ilman lapsia, eikä tilannettani tarvitse kenenkään surkutella. Toki jos voisin, niin tietenkin eläisin mieluummin ilman endometrioosia ja jatkuvaa uhkaa siitä, että pesäkkeet riehaantuvat ja alkavat aiheuttamaan enemmän kipuja vaatien leikkaushoitoa.

Hienotunteisuutta, kiitos.

Moni kai kokee, että lapset ovat varma puheenaihe 25+ vuotiaan naisen kanssa. No kuulkaas, ei välttämättä ole. Minusta on ok kysyä, onko jollakulla lapsia, mutta jos vastaus on kieltävä ja vailla selittelyjä, niin sen pitäisi riittää. Lausahdukset, joissa oletetaan että minusta tulisi joskus äiti, voivat tuntua hyvinkin vaivaannuttavilta. Olen erikoisessa asemassa myös siksi, että jos olisin lapsien hankkimisesta eri mieltä, saattaisin hyvinkin löytää itseni kolikon kääntöpuolelta ja olla tahattomasti lapseton. Siksi minulla on nollatoleranssi siihen, jos joku kyseenalaistaa valintaani tai säälii minua sen vuoksi.

Millä kulmalla haluaisit minun kirjoittavan velana olemisesta lisää?