Sivut

lauantai 6. elokuuta 2022

Yhden velan tarina


Maanantaina 1.8. vietettiin International Childfree Dayta eli Kansainvälistä vapaaehtoisesti lapsettomien päivää. En muista paljonko olen kertonut aiheesta blogissa aiemmin, mutta olen siis lapseton omasta tahdostani. Julkinen keskustelu vapaaehtoisesti lapsettomista eli veloista on monesti hyvin yksiulotteista, joten halusin nyt valottaa omaa tarinaani.

Lapsettoman lapsuus ja teini-ikä


Tykkäsin jo lapsena enemmän pehmoeläimistä kuin hoivattavista vauvanukeista. Leikki-ikäisenä selitin, millaisen perheen haluan – me asuisimme viidakossa ja metsästäisimme käärmeitä. Tässä sepitelmässä perhe kuulosti ennemminkin kaveriporukalta kuin perinteiseltä ydinperheeltä.

Yläasteella pohdin lapsia tarkemmin ja totesin että en halua hankkia niitä. Muistan kirjoittaneeni johonkin omaa elämänkaarta käsittelevään terveystiedon kirjoitelmaan perusteeksi äidinvaiston puuttumisen, raskauskammon ja ilmastovastuun. Ilokseni opettaja reagoi kirjoittamiini pohdintoihin asiallisesti ja kunnioittavasti.

Parikin tuttavaani tulivat raskaaksi 16–17-vuotiaina, joka oli minulle täysi shokki. He vaikuttivat olevan tilanteidensa kanssa ihan ok, mutta minua nämä vauvauutiset ahdistivat, koska ne toivat teemaa lähemmäs minua. Ajatuskin siitä, että sisuksissani kasvaisi jotain lapamatoa kompleksisempaa, sai minulle huonon olon. Tykkäsin ja tykkään edelleenkin Alien-elokuvista. Ne tekevät tämän tyyppisestä kauhusta muillekin edes jossain muodossa ymmärrettävää.



Joka pilvellä on hopeareunus


Jouduin 19-vuotiaana umpilisäkkeen poistoon. Samassa tähystysleikkauksessa lantionpohjastani löytyi endometrioosipesäkkeitä. Tätä voisi ajatella surkeiden sattumusten sarjana, mutta minulle se oli yksi onnekkaimmista asioista, joita elämässäni on tapahtunut. Endometrioosi jää usein huonosti diagnosoiduksi, joten minulla kävi uskomaton tuuri, kun sain tietää siitä niin varhain. Siitä syystä olen voinut hoitaa endometrioosiani koko ajan, eli käyttää hormonaalista ehkäisyä, joka hillitsee oireita ja pesäkkeiden leviämistä.

Endometrioosi voi aiheuttaa lapsettomuutta tai vaikeuttaa raskaaksi tulemista, joka ymmärrettävästi on monen kirjoissa negatiivista. Minulle tämä piirre taudissa oli kuitenkin hyvä uutinen. Samalla tieto endometrioosista oli viimeinen naula jo suljettuun arkkuun. Minun ei tarvitse yrittää väkipakolla innostua asiasta, josta kiinnostuminen voisi johtaa suuriin pettymyksiin. Elämäni on rikasta ja ihanaa ilman lapsia, eikä tilannettani tarvitse kenenkään surkutella. Toki jos voisin, niin tietenkin eläisin mieluummin ilman endometrioosia ja jatkuvaa uhkaa siitä, että pesäkkeet riehaantuvat ja alkavat aiheuttamaan enemmän kipuja vaatien leikkaushoitoa.

Hienotunteisuutta, kiitos.


Moni kai kokee, että lapset ovat varma puheenaihe 25+ vuotiaan naisen kanssa. No kuulkaas, ei välttämättä ole. Minusta on ok kysyä, onko jollakulla lapsia, mutta jos vastaus on kieltävä ja vailla selittelyjä, niin sen pitäisi riittää. Lausahdukset, joissa oletetaan että minusta tulisi joskus äiti, voivat tuntua hyvinkin vaivaannuttavilta. Olen erikoisessa asemassa myös siksi, että jos olisin lapsien hankkimisesta eri mieltä, saattaisin hyvinkin löytää itseni kolikon kääntöpuolelta ja olla tahattomasti lapseton. Siksi minulla on nollatoleranssi siihen, jos joku kyseenalaistaa valintaani tai säälii minua sen vuoksi.


Millä kulmalla haluaisit minun kirjoittavan velana olemisesta lisää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! ♥
Thank you for commenting! ♥