Sopiiko se jääteeksi? 10 kokeilua teekaapin perukoilta

Kotona kylmähaudutettu jäätee on mainio kesäjuoma, koska makeutuksen määrän voi valita itse ja kevyt irtotee kulkeutuu kaupasta kotiin vaivattomammin kuin painavat virvoitusjuomapullot. Minulla on lähes päivittäin jäätee tekeytymässä, jos lämpötila ulkona kipuaa yli 20 asteeseen. Nykyään juon jääteenikin ilman sokeria tai hunajaa.

Vuosien varrella olen esitellyt blogissa muutaman kerran vartavasten jääteetä varten ostamiani teelaatuja. Tänä kesänä totesin kuitenkin teekaapin olevan niin täynnä, että halusin mielummin kokeilla, mitkä teet sieltä sopisivat jääteeksi. Tätä postausta varten testailin noin 70 teen ja haudukkeen valikoimasta 10 selvittääkseni, sopivatko ne jääteeksi.

Alta löydät kompaktit arviot jokaisesta 10 laadusta jääteenä. Hymynaamalla :) merkitsin ne joista tykkäsin kovasti ja vampyyrin :[ saivat peräänsä ne, jotka eivät jääteenä vakuuttaneet.

1. Early Grave (Lehmus Roastery) :)
   Tämän hirtehisellä sanaleikillä nimetyn teen löysin viime vuonna Citymarketista. Early Grave on Lehmus Roasteryn ja Tuskan yhteistyön tulos ja maistuu, kuten arvata saattaa, veriappelsiinille. Mustan teen kera veriappelsiini on jääteessä juuri sopivan makea, ripauksella kirpeyttä.
   
   
2. Peach Cobbler (Bird & Blend) :)
   Persikkateet ovat ikisuosikkejani, mutta jostain syystä Peach Cobbler ei säväyttänyt niin kovasti lämpimänä. Onneksi jääteenä se oli kovin herkkua, joten tämäkään ei jämähdä teehyllyn täytteeksi vaan pääsee oikeasti käyttöön!
   
   
3. Sencha Lime Green (Thé Huone) :)
   Senca Lime Green on vihreää teetä limellä ja sitruunaruoholla maustettuna ja siitä tulee ihanan raikasta jääteetä. Lime tulee tässä teessä tosiaan hyvin esille eikä jää sitruunaruohon jalkoihin, kuten joskus sitruunaruohon kanssa saattaa käydä.
   
   
4. Aprikoositee (Turun tee ja mauste) :[
   Tämä musta tee aprikoosin kera toi mieleeni liikaa sacherkakun, joten se ei ollut jääteeksi ihan parasta.
   
   
5. Villikirsikka (Thé Huone) :)
   Mustan kirsikkateen muuntuminen jääteeksi epäilytti minua kenties eniten, mutta tästä tuli TODELLA hyvää! Villikirsikka saattaisi kaivata kaverikseen ihan hitusen sokeria, mutta on oikein hyvää ilmankin
   
   
6. Omena (Sköna Ting) :[
   Lahjatavarakaupoista tutun Sköna Tingin Omenatee oli jääteenä kivan raikas, mutta jätti vähän kylmäksi. Kovan omppufanin kannattaa kuitenkin testata tämäkin jääteenä.
   
   
7. Sininen Hawaiji (The Ounce) :)
   Tämä tee komeilee postauksen kuvassa. Haudutetun teen väri ei tallentunut ihan täydellisesti kuvaan, vaan sen sävy oli vieläkin näyttävämpi smaragdinvihreä. Upean värinsä se saa vihreän teen ja siniherneenkukan yhdistelmästä. Sininen Hawaiji maistuu Ananakselta ja kookokselta. Tykkään tästä enemmän jääteenä kuin lämpimänä.
   
   
8. Ruusun terälehdet (Chaya) :[
   Tässä oli siis kyse pelkästä ruusunterälehdestä ilman mitään muuta. Maku oli ihan ok, mutta odotin sen olevan pehmeämpi ja kukkaisempi. Sen sijaan se osoittautui vähän tunkkaiseksi. Sitruunan makuisen kivennäisveden kanssa tuli ihan kiva blendi. Mahtaisiko tuoreemmilla ruusuilla tulla vähän maistuvampaa? Tässä pussissa parasta ennen -päivä oli nimittäin vajaa vuosi sitten.
    
9. Vapriikin Apinat-näyttelyn hedelmähauduke (Take T) :)
   Tässä haudukkeessa ei ole laisinkaan teetä, vaan hedelmähaudukkeen muodostavat mm. omena, ruusunmarja, hibiskus, appelsiini. aprikoosi ja persikka. Jääteenä tämä tuoksui jostain syystä Bonbonin Rotanrykäys-karkeilta, ja makukin oli trooppisen hedelmäinen.
   
   
10. Söderblanding (Skafferi) :)
    Söderblandingissa on mustaa teetä, trooppisia hedelmiä ja kermaista vaniljaa. Jääteenä se oli todella herkullinen hedelmätee, johon ripaus vaniljaa toi kivan twistin. 

Löytyykö sinulta teekaapista laatuja joita tykkäät juoda kylmänä?

Ekstroverttilarppi

Nojasimme ystäväni S:n kanssa sillan kaiteeseen ja katsoimme alapuolellamme soljuvaa matalaa vettä ja siinä lojuvaa polkupyörän raatoa. Tämä silta yhdistää lapsuudenkotiemme asuinalueet toisiinsa. S kysyi, miten olen saanut nukuttua. Kerroin että en kovin hyvin ja mietin ääneen, tulisiko tulevana yönä uni paremmin, kun yövyn vanhemmillani. Vierashuoneessa ei tosin ole pimennysverhoja ja olen tottunut nukkumaan kotona täysin pimeässä. "Pimeässä reiässä, jossa asun", sanoi S kokeillen kepillä jäätä. "Koska olen saatananpalvoja", jatkoin Turmion Kätilöiden siteerausta. Nauroin ja samalla silmäni kimmelsivät kyynelistä.

Tänään on tasan kolme viikkoa siitä, kun maailma romahti. Silloin tähänastisen elämäni pisin parisuhde päättyi kahdeksan päivää ennen kahdeksatta vuosipäiväämme, puolison aloitteesta. Asiamme eivät olleet pahasti pielessä, mutta vuoroin molemmilla meni välillä ajatukset solmuun ja törmäilyä tapahtui. Minulla taisi lopulta olla pidempi pinna ja vahvempi luotto siihen, että tunnelin päässä kajastaisi valoa.

Varmaan sanomattakin selvää, että olen tästä tilanteesta pohjattoman väsynyt ja surullinen. Viime viikot olen larpannut ylivilkkaan ekstrovertin elämää pitääkseni ajatukset kiireisinä. Olen nähnyt usein vanhempiani ja ystäviäni, kutsunut itseni kylään silittämään kissoja ja kirmannut kesken lounastaukojen vajaan askartelemaan, koska 30 minuuttia vailla tekemistä tuntui pieneltä ikuisuudelta.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä koen kuitenkin suunnatonta kiitollisuutta. En pidä itseäni sosiaalisesti kovin etevänä, mutta hitto miten upean tukiverkon olen saanut huomata ympäröivän itseäni. Vaikka oloni on hylätty ja yksinäinen, samaan aikaan koen paradoksaalisesti olevani välitetympi ja rakastetumpi kuin koskaan. Niin moni pitää minusta huolta, kukin omalla tavallaan. Sanat loppuvat kesken, kun yritän pukea kiitollisuuttani niihin. Tätä tunnetta haluan vaalia sydämessäni.

Enempää minulla ei ole voimia tai halua avata eroa julkisesti, mutta halusin selittää venyneen blogitauon teille. Yritän pikkuhiljaa taas palata ruotuun.