Ekstroverttilarppi

Nojasimme ystäväni S:n kanssa sillan kaiteeseen ja katsoimme alapuolellamme soljuvaa matalaa vettä ja siinä lojuvaa polkupyörän raatoa. Tämä silta yhdistää lapsuudenkotiemme asuinalueet toisiinsa. S kysyi, miten olen saanut nukuttua. Kerroin että en kovin hyvin ja mietin ääneen, tulisiko tulevana yönä uni paremmin, kun yövyn vanhemmillani. Vierashuoneessa ei tosin ole pimennysverhoja ja olen tottunut nukkumaan kotona täysin pimeässä. "Pimeässä reiässä, jossa asun", sanoi S kokeillen kepillä jäätä. "Koska olen saatananpalvoja", jatkoin Turmion Kätilöiden siteerausta. Nauroin ja samalla silmäni kimmelsivät kyynelistä.

Tänään on tasan kolme viikkoa siitä, kun maailma romahti. Silloin tähänastisen elämäni pisin parisuhde päättyi kahdeksan päivää ennen kahdeksatta vuosipäiväämme, puolison aloitteesta. Asiamme eivät olleet pahasti pielessä, mutta vuoroin molemmilla meni välillä ajatukset solmuun ja törmäilyä tapahtui. Minulla taisi lopulta olla pidempi pinna ja vahvempi luotto siihen, että tunnelin päässä kajastaisi valoa.

Varmaan sanomattakin selvää, että olen tästä tilanteesta pohjattoman väsynyt ja surullinen. Viime viikot olen larpannut ylivilkkaan ekstrovertin elämää pitääkseni ajatukset kiireisinä. Olen nähnyt usein vanhempiani ja ystäviäni, kutsunut itseni kylään silittämään kissoja ja kirmannut kesken lounastaukojen vajaan askartelemaan, koska 30 minuuttia vailla tekemistä tuntui pieneltä ikuisuudelta.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä koen kuitenkin suunnatonta kiitollisuutta. En pidä itseäni sosiaalisesti kovin etevänä, mutta hitto miten upean tukiverkon olen saanut huomata ympäröivän itseäni. Vaikka oloni on hylätty ja yksinäinen, samaan aikaan koen paradoksaalisesti olevani välitetympi ja rakastetumpi kuin koskaan. Niin moni pitää minusta huolta, kukin omalla tavallaan. Sanat loppuvat kesken, kun yritän pukea kiitollisuuttani niihin. Tätä tunnetta haluan vaalia sydämessäni.

Enempää minulla ei ole voimia tai halua avata eroa julkisesti, mutta halusin selittää venyneen blogitauon teille. Yritän pikkuhiljaa taas palata ruotuun.