Sivut

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Zero waste -höylä ja 7 perusasiaa perinteisistä partahöylistä

Modernit sheivaushöylät, siinäpä vasta pulma. Moniteräiset vaihtopäät maksavat mansikoita, tylsyvät nopeasti, eikä niitä voi edes kierrättää. Mielessäni oli pari kertaa käynyt hyölän vaihtaminen ekompaan ja vähämuovisempaan versioon. Olin nähnyt muutaman somekeskustelun aiheesta, mutta viimeinen naula arkkuun oli se, kun luin Mennen ja tullen -blogin Fannin fiiliksiä perinteisemmästä partahöylästä.

Omat aiemmat kokemukseni perinteisistä partahöylistä olivat pyöreä nolla. Yritin siis alkuun haastatella klassisista partahöylistä Aleksia, mutta eipä tuo kokoparran omaava pörhelö niistä paljoa tiennyt. Tunnen myös yhden Aleksin ystävän, joka trimmaa partansa huolella hifistellen. Pienen puntaroinnin jälkeen kehtasin nakata hänelle viestiä ja kysellä muutamia hölmöjä kysymyksiä. Vastaanotto oli onneksi mahtavan lämmin ja avulias, vaikka aihe ei ollutkaan ihan tyypillisimpiä. Kahden päivän kuluttua höylä lähti tilaukseen ja on nyt ollut käytössäni reilut pari kuukautta. Käytän perinteisen partahöylän ohella edelleen myös modernia höylää joissain tilanteissa, mutta noin 90 % ajasta pärjään tällä uudella.

Kokosin tähän postaukseen nyt muutaman oppimani avainjutun, jotka varmasti auttavat muitakin klassisiin partahöyliin tutustumisessa.


Paljonko perinteiset höylät maksavat?
Esimerkiksi Dick Johnsonilla valtaosa höylistä maksaa 25 - 100 €. Omasta höylästäni maksoin noin 35 €. Höylä maksaa siis enemmän, kuin nykyaikaiset muovihöylät, mutta edulliset vaihtoterät maksavat hankinnan takaisin nopeasti. Tyypillisesti terät maksavat jotain 2,50 - 5 € väliltä ja pakkauksissa on yleensä 5 tai 10 terää.

Minkä mallinen höylä kannattaa valita?
Valtaosa perinteisistä höylistä on perushöyliä, jotka on tehty samaan käyttötarkoitukseen, mutta muotoiltu hieman erilaisiksi. Malleissa on vaihtelua niin höyläosan kuin varrenkin muotoilussa sekä varren pituudessa ja materiaalissa. Pidemmällä höylällä esimerkiksi säärien sheivailu sujuu paremmin, kun ulottuvuus kasvaa. On olemassa myös pienempään näpertämiseen tarkoitettuja viiksihöyliä, jotka taas ovat kropan sheivailun kannalta suht turhia.

Itse päädyin valitsemaan aikalailla keskimittaisen höylän, tyylikkään Mühle R89:n, jonka kokopituus on 9,5 cm. Olen nimittäin tosi laiska säärien sheivailija, joten pitkällä ulottuvuudella ei ollut minulle niin paljoa väliä. Varren karhennus tekee otteesta pitävän.


Mitä open comb ja closed comb ovat?
Monista höylistä on valittavissa kaksi eri versiota: open comb ja closed comb. Open comb -versiossa karvoja leikkaava terä on enemmän esillä, jolloin ajotarkkuus on parempi, mutta iho on myös samalla alttiimpi virheistä johtuville haavoille. Closed combissa terä on suojatumpi, jolloin mokariski vähenee. Closed comb on siis hyvä valinta aloittelijoille ja muutenkin fiksu valinta kropan sheivailuun, jossa ergonomia ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin peilin edessä partaansa höyläävillä.

Millaiset terät sopivat tiettyyn höylään?
Jos nyt puhutaan vain perus partahöylistä, eikä viiksihöylistä, veitsistä ja muista kummallisuuksista, niin kaikki terät sopivat kaikkiin hyöliin. Terät ovat malliltaan double edge eli DE-teriä, joiden molemmat pitkät sivut ovat leikkaavia. Esimerkiksi minun ei ole pakko ostaa Mühlen höylääni pelkästään Mühlen DE-teriä, vaan voin käyttää siinä myös Astran, Gilleten ja lukuisien muiden merkkien DE-teriä. Kätevää!

Miten erilaiset DE-terät eroavat toisistaan?
Terissä on vaihtelevuutta terävyyden ja pinnoitteen osalta. Testailemalla erilaisia teriä löytää sen itselleen mieluisimman. Luulen, että partaa höylääville oikean terän löytäminen on tärkeämpää, mutta varmaan itselle sopivimman terän löytämisestä on iloa myös kroppaa sheivaavillekin. Esimerkiksi itse huomasin tykkääväni enemmän Mühlen kuin Astran terästä.

Näitä teriä muuten myös kuluu erittäin hitaaseen tahtiin, sillä ensimmäinen kesti minun käyttömäärälläni lähes pari kuukautta!


Onko terän vaihtaminen vaikeaa?
Ei ole, mutta tarkkuutta se vaatii. Tärkeintä on se, että terän pitkistä sivuista ei ota kiinni missään vaiheessa, vaan terästä pidetään kiinni lyhyiltä sivuilta, jotka eivät ole teräviä. Käytetyn terän voi laittaa metallinkeräykseen.

Miten perinteistä höylää kannattaa säilyttää?
Klassista partahöylää säilytetään hyvin pitkälti samoilla periaatteilla kuin moderniakin höylää. Höylän on hyvä antaa kuivua käyttökertojen välillä. Tärkeintä on se, että höylää säilytetään niin, ettei kukaan vahingossa ota kiinni höyläosan pitkiltä sivuilta, jotta vältytään viiltoriskiltä. Perinteisille höylille myydään myös telineitä, mutta itse en ainakaan ihan alkuun sellaista raaskinut hankkia. On myös hyvä huomioida, että perinteinen höylä ei kestä samalla tavalla pudottelua, kuin muoviset höylät, joten sen kanssa kannattaa olla varovaisempi.

Matkakäyttöä varten hankin Mühleeni erikseen teräsuojan, joka on oikeastaan ainoa muovinen osa tässä yhtälössä. Suojattuna höylä matkustaa pesu- ja meikkituotteiden kanssa kätevästi samassa pussukassa.


Millaisia zero waste -valintoja olet viimeaikoina tehnyt?

2 kommenttia:

  1. Oi, olipa hyvä ja kattava juttu!💛 Ja kiva kuulla, että sain edes vähän inspiroida! Oma pitempi kirjoitus aiheesta odottaa vielä luonnoksissa, pitää pykätä valmiiksi. 🙈

    Tämä tosiaan on terävä vehje. Olen saanut pari ihan muikeaa haavaa aikaiseksi, tosin niitä tuli ihan muovisellakin vehkeellä. Poropeukalo kun olen. 😹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fanni, tosi kiva kuulla että tykkäsit! Innolla odottelen myös sun postausta aiheesta, niin pääsee lukemaan vielä vähän lisää näkökulmia :)

      Itse en ole ihme kyllä saanut tällä aikaan haavoja, mutta toisaalta se saattaa myös johtua siitä, että haastaviin kohtiin käytän yhä multiterää. Tarkkuutta tämä tosiaan vaatii :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥
Thank you for commenting! ♥