Myrkkykasvi ja muita havaintoja takapihasta

Rivitaloasunto pienellä takapihalla oli haaveenani jo ties kuinka kauan ja nyt se on täällä  ensimmäinen kesä, jona olen päässyt nauttimaan ikiomasta takapihasta! Olen tykästynyt takapihaamme kovasti siksi, ettei se ole liian suuri tai pieni, vaan juuri sopiva meille kahdelle aikuiselle (ja ehkä joskus lemmikille). Pihallemme mahtuu kukkapenkki, raparperi ja marjapensaita mukavan väljästi, mutta nurmikon leikkaamiseen menee silti vain vartti.

Aloitin pihan siistimisen jo aikaisin keväällä, koska koronan vuoksi vapaa-ajalle ei ollut buukattu juuri mitään. Edelliset omistajat olivat onneksi pitäneet pihasta melko hyvää huolta. Se ei ollut mikään viidakko, mutta silti kaikenlaista kitkettävää ja siistittävää on kyllä riittänyt.

Tästä postauksesta saa ehkä sellaisen mielikuvan, että olisin kunnon viherpeukalo, mikä ei nyt ihan pidä paikkaansa. Minulla ei nimittäin ole esimerkiksi mitään hajua kukkapenkissämme kasvavien kukkien nimistä. Pitäisi ottaa työn alle kaikkien kukkapenkkimme kasvien nimien selvittäminen ja ylös kirjaaminen, niin olisi helpompi tehdä kukkapenkkiä varten suunnitelmia.

Olen kuitenkin tehnyt jo yhden erityisen jännittävän kukkalöydön pihaltamme! Nurmikon leikkuun ja trimmerin jälkeen ihmettelin yhtä kasvia, jonka katkaistusta varresta tuli neon oranssia nestettä. Pikaisen googlettelun jälkeen selvisi, että kyseessä on keltamo, joka on erittäin myrkyllinen. Tätäkin kasvia on käytetty muinoin rohdoksena ja jopa viljelty ja siksi keltamo kasvaakin usein vanhoilla jo kauan asutuilla alueilla. Olen nyt pyrkinyt kitkemään keltamot takapihaltamme, sillä haluan meille kasveja, joita voisi käsitellä hieman huolettomammin.

Kaikenkaikkiaan pihan laittaminen on ollut todella mieluisaa "aivot narikkaan" -tyyppistä tekemistä ja hyvää vastapainoa sille, että hakkaan työkseni näppäimistöä viitenä päivänä viikossa. Emme ole tuoneet pihalle vielä juuri mitään uutta, vaan tämä kevät ja kesä tähän asti ovat menneet jo olemassa olevia asioita kunnostaessa. Poistin esimerkiksi viinimarjapensaasta kuolleet oksat ja lisäsin kuorikatteen karviaisille. Karviaispensaita meillä on peräti kolme ja kävi yksi päivä ilmi Aleksin kanssa keskustellessa, että emme oikeastaan kumpikaan välitä karviaisista. Olkoot nyt tämän kesän, kun sato on jo tulossa, mutta luulenpa, että ensi keväänä laitetaan niiden tilalle jotkin muut marjapensaat. Ilahduttavaa on ollut myös se, että pihan laittaminen ei oikeastaan ole edes kovin kallista, ainakaan näin perustasolla.

Pääsin myös kivitöihin, kun innostuin perkaamaan vajan edestä vaikeahoitoiseksi menneen kivetyksen pois ja tekemään sen uudelleen. Vanha versiossa kivien väli oli täytetty mullalla, ja sitä olisi joutunut kitkemään kasvukautena parin viikon välein, jotta se pysyisi siistinä. Kaivoin kaikki kivet pois ja kitkin rikkaruohot. Sitten laitoin pohjaksi maisemointikankaan, ladoin kivet uudelleen ja viimeistelin kivien välit kivituhkalla. Nyt pysyy tuo vajan vierusta helppohoitoisena. Vielä kun nurmikko kasvaa kunnolla kivetyksen reunoille, niin se maisemoituu nätisti. Projekti oli myös aikamoinen jalkatreeni, kun kaikenkaikkiaan hommaan meni noin viisi tuntia.

Kukkapenkki on tällä hetkellä meidän pihallamme sellainen asia, joka aiheuttaa eniten hämmennystä. En oikein tiedä mitä sille tekisi. Penkki vaikuttaisi olevan aikalailla sellainen "perinneperennapenkki", jossa kasvaa pitkin kesää vaikka mitä kukkivia kasveja, jotka sinänsä ovat ihan kiva juttu. Jostain syystä penkissä kasvaa myös pieni viinimarjapensaan taimi, joka pitäisi siirtää. 

Entäpä mitä haluaisin meidän kukkapenkiltä jatkossa? Nykyisellään penkissä ei ole selkeitä reunoja, ja se häiritsee minua hirveästi. Osassa penkistä on muutama turhan järeä betoniharkko, jotka saavat varmaan lähteä – ne ovat aivan liian massiivisia tämän kokoiselle pihalle ja sopisivat paremmin jonnekin omakotitalon tontille. Lisäksi haluaisin jollain tapaa hieman modernisoida penkkiä kuitenkin säilyttäen sen kauniin moninaisuuden. Haaveilen myös pienestä helppohoitoisesta yrttipenkistä, jonka voisi toteuttaa tuohon ikkunan luona olevaan päätyyn. 

Miltäs meidän pihahommat kuulostavat – kiinnostaako näistä lukea jatkossakin?