Tällä viikolla juhlittiin pienimuotoisesti 29-v syntymäpäivääni. Haaveilin ensin ravintolapäivällisestä, mutta supistettujen aukioloaikojen vuoksi tarjonta oli niukkaa keskellä viikkoa. Työpäivän jälkeen laitettiinkin siis ravintolareissun sijaan Aleksin kanssa grilli kuumaksi ja syötiin entrecote-pihvit, vartaassa grillattua puikulaperunaa ja halloumia sekä salaattia. Synttärikakuksi olin leiponut yllättävän keväisen näköisen limejuustokakun kirpeällä limehyytelöpäällisellä. Vietän vielä myöhemmin kolmoissyntymäpäivät vanhempieni kanssa – meillä on kaikilla synttärit huhtikuussa ja päätettiin tänä vuonna niputtaa niiden vietto yhteen.
Synttärilahjaksi sain Aleksilta ja hänen vanhemmiltaan Tregrenin T6-keittiöpuutarhan, jonka käyttöönotto pitäisi tehdä lähipäivinä, kunhan sinne on ensin jotain rehuja laitettavaksi. Olen tästä tosi innoissani, sillä olen haaveillut kovasti, että meillä olisi saatavilla tuoreita yrttejä ja salaattia jatkuvasti. Toinen ihana lahja Aleksilta oli Monty Bojangles Coconut crush -konvehtirasia, johon olin kaupassa ihastunut söpön kissaa esittävän peltipurkin vuoksi.
Eräs kaveri kehui onnittelujen yhteydessä minun olevan edelleen yhtä nuorekas. Hän meinasi taatusti asian positiivisesti, mutta itse olen mieltänyt nuorekkuuspohdiskelut hieman varttuneemman ikäluokan hommaksi, joten asia herätti kysymysmerkkejä. Olenko sen ikäinen, että syntymäpäivien koittaessa luullaan että minua tarvitsee lohduttaa? No ei kai nyt sentään. Oikeastaan ainoa asia, mikä tässä iässä harmittaa on se, että ystävien kanssa ajan viettäminen ja uusien kaverien löytäminen on pirun vaikeaa, kun kaikilla on omat kiireensä ja osalla jopa lapsia. Nämä olivat jo toiset koronasynttärini, ja toivon kovasti että ensi vuonna olisi mahdollista viettää kolmikymppisiä jo vähän sosiaalisimmissa merkeissä.
